Vaikeita valintoja edessä

27.01.2012 11:20

Hämeen Sanomat 27.1.2012

Torstaina kuuntelimme sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteistentissä toisen kierroksen presidenttiehdokkaita Pekka Haavistoa ja Sauli Niinistöä. Ilahduttavaa oli havaita, että sosialidemokraattiset näkemykset suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä ja Koiviston-Ahtisaaren-Halosen ulkopoliittisen linjan jatkamisesta ovat nyt muodostuneet kovin suosituiksi.

Toivottavasti linja jatkuu vaaliuurnien tyhjentämisen jälkeenkin. Presidentin toimenkuva painottuu uusitun perustuslain mukaan entistä selvemmin ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamiseen yhteistoiminnassa maan hallituksen kanssa. Yhteistyökyky ja luotettavuus – olipa kyseessä perinteisempi ulkopolitiikka tai EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – ovat presidentin tehtävässä välttämättömiä.

Sosialidemokraateilla on ensimmäisen kerran viiteenkymmeneen vuoteen tilanne, että oma ehdokas ei ole presidentinvaalin ratkaisuvaiheessa mukana. Jokainen äänestäjä tekee valinnan oman mielensä mukaan, ei joidenkin kellokkaiden komentamana.

Suorassa kansanvaalissa presidentin valinnan henkilövaaliluonne on kierros kierrokselta korostunut. Henkilökohtaisuus koskee äänestyksen molempia päitä: sekä ehdokkaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia että äänestäjien omia mielipiteitä ja tuntemuksia. Aatteelliset ja poliittiset linjaerot ynnä puoluesympatiat ovat jääneet selvästi syrjemmälle vaikkapa 1980-lukuun verrattuna.

Käytä ääntäsi itsenäisesti ja harkiten!

Valinnan paikka myös kehysneuvotteluissa

Kansainvälinen talouskriisi on jatkanut Suomen velkaantumista huolestuttavalla tahdilla. Korjaustoimia käynnistettiin kuluvan vuoden budjetissa, mutta remonttia pitää vahvistaa kevään kehysneuvotteluissa. Niissä vedetään linjaa tulevien vuosien talous- ja työllisyyspolitiikalle.

SDP lähtee siitä, että kasvua ja työllisyyttä ei kuristeta harkitsemattomilla leikkauksilla. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on edistettävä edelleen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyllä sekä kiristämällä verotusta maksukyvyn mukaan isotuloisilta, etenkin pääomatuloista.

Säästäväisyyttä tarvitaan, mutta säästötoimet on kohdennettava sellaisiin tukiin ja hallintomenoihin, jotka eivät heikennä kansalaisten toimeentuloa.

Uusi Eurooppa valinkauhassa?

Valtovarainministeri Jutta Urpilainen on onnistunut vääntämään Euroopan vakausmekanismista Suomelle siedettävämmän sovun, jossa määräenemmistöllä ei voida sälyttää vastentahtoiselle jäsenmaalle miljardiluokan lisävelvoitteita. Maanantaina vauhditetaan talouskriisin ratkaisuja ja samalla asetetaan rajoja velka- ja takausvastuille.

Saksan liittokansleri Angela Merkel on nostanut esiin – ilmeisen tuskastuneena kuukaudesta toiseen jatkuneeseen kriisikierteeseen – Euroopan unionin kehittämistä selvästi liittovaltion suuntaan. Hän puhuu ylhäältä johdetusta talouspolitiikasta, EU:n tuomioistuimen nostamisesta jäsenmaiden budjettien vahtaajaksi ja Euroopan parlamentin rakentamisesta kaksikamariseksi ylimmän lainsäädäntövallan käyttäjäksi.

Kyseessä ovat perinteiset federalistien, liittovaltiokehityksen kannattajien teemat. Myös Saksan demarit ovat liputtaneet samansuuntaisten toimien puolesta. Saksan ääni painaa yli muiden Euroopan parlamentissa – se näyttää kummittelevan taustalla.

Minusta on syytä tehdä Suomen puolesta hyvissä ajoin selväksi, ettemme hyväksy liittovaltiota taikka suuria maita suosivaa Euroopan parlamentin pönkittämistä. EU:ssa on varmasti paljon kehittämistä, mutta se on valmisteltava ja päätettävä yhdessä ja tasavertaisesti – ei Merkelin ja Sarkozyn äkkirynnäköillä!

Johannes Koskinen