Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja entinen oikeusministeri Johannes Koskinen (sd) hämmästelee pääministeri Jyrki Kataisen ja ministeri Heidi Hautalan kevyttä otetta eettisesti kestämättömiin menettelyihin yrityksissä.

- Korruption ja epäasiallisten menettelytapojen vastainen työ on otettava tosissaan, mihin myös aiemmat Suomen ansiot kansainvälisissä vertailuissa velvoittavat. Erityisen tarkkaan on taloudellisesti vaikeina aikoina perattava suorien ja välillisten yritystukien perusteet ja avattava tällainen rahaliikenne sentilleen, Koskinen korostaa.

Transparency Internationalin tuoreen Suomen selvityksen havainnot rakenteelliseen korruptioon viittaavista hyväveli-verkostoista vaativat hallitukselta pikaista puuttumista – ei villaisella painamista niin kuin Finnairin tapauksessa näyttää tapahtuneen.

Johannes Koskisen mielestä julkisten tukien yrityksille pitää olla läpinäkyviä ja työllisyysvaikutuksiltaan vastikkeellisia. – Reilu peli on sekä ideologisesti että oikeudellisesti täysin oikeutettu vaatimus.

Lisätietoja:

Johannes Koskinen  
050 511 3061

SDP:n kansanedustaja Johannes Koskinen korostaa puolustusvoimien uudistukseen liittyvän laajoja yhteiskunta- ja aluepoliittisia vaikutuksia.

 - 1200 armeijan työntekijän joutuminen irtisanomisuhan alle on erittäin vakava paikka, mutta keskustelu ei saa jäädä pelkkien numeroiden tasolle. Tämän kokoluokan asia on valtava isku niille paikkakunnille, joissa varuskunta on ollut keskeinen työnantaja, ja nämä alueet tulisikin julistaa äkillisen rakennemuutoksen alueiksi. On huolehdittava uudelleensijoittamisesta ja muutosturvasta.

Parlamentaarisessa kontaktiryhmässä SDP:n eduskuntaryhmää edustanut Koskinen painottaa ehdotusten huolellista läpikäymistä vielä eduskunnassa.   

- Näin iso muutos ei voi olla vain hallinnollinen läpihuutojuttu.

Lisätietoja: Johannes Koskinen, 050 511 3061

Torstaina kuuntelimme sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteistentissä toisen kierroksen presidenttiehdokkaita Pekka Haavistoa ja Sauli Niinistöä. Ilahduttavaa oli havaita, että sosialidemokraattiset näkemykset suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä ja Koiviston-Ahtisaaren-Halosen ulkopoliittisen linjan jatkamisesta ovat nyt muodostuneet kovin suosituiksi.

Toivottavasti linja jatkuu vaaliuurnien tyhjentämisen jälkeenkin. Presidentin toimenkuva painottuu uusitun perustuslain mukaan entistä selvemmin ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtamiseen yhteistoiminnassa maan hallituksen kanssa. Yhteistyökyky ja luotettavuus – olipa kyseessä perinteisempi ulkopolitiikka tai EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – ovat presidentin tehtävässä välttämättömiä.

Sosialidemokraateilla on ensimmäisen kerran viiteenkymmeneen vuoteen tilanne, että oma ehdokas ei ole presidentinvaalin ratkaisuvaiheessa mukana. Jokainen äänestäjä tekee valinnan oman mielensä mukaan, ei joidenkin kellokkaiden komentamana.

Suorassa kansanvaalissa presidentin valinnan henkilövaaliluonne on kierros kierrokselta korostunut. Henkilökohtaisuus koskee äänestyksen molempia päitä: sekä ehdokkaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia että äänestäjien omia mielipiteitä ja tuntemuksia. Aatteelliset ja poliittiset linjaerot ynnä puoluesympatiat ovat jääneet selvästi syrjemmälle vaikkapa 1980-lukuun verrattuna.

Käytä ääntäsi itsenäisesti ja harkiten!

Valinnan paikka myös kehysneuvotteluissa

Kansainvälinen talouskriisi on jatkanut Suomen velkaantumista huolestuttavalla tahdilla. Korjaustoimia käynnistettiin kuluvan vuoden budjetissa, mutta remonttia pitää vahvistaa kevään kehysneuvotteluissa. Niissä vedetään linjaa tulevien vuosien talous- ja työllisyyspolitiikalle.

SDP lähtee siitä, että kasvua ja työllisyyttä ei kuristeta harkitsemattomilla leikkauksilla. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on edistettävä edelleen köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyllä sekä kiristämällä verotusta maksukyvyn mukaan isotuloisilta, etenkin pääomatuloista.

Säästäväisyyttä tarvitaan, mutta säästötoimet on kohdennettava sellaisiin tukiin ja hallintomenoihin, jotka eivät heikennä kansalaisten toimeentuloa.

Uusi Eurooppa valinkauhassa?

Valtovarainministeri Jutta Urpilainen on onnistunut vääntämään Euroopan vakausmekanismista Suomelle siedettävämmän sovun, jossa määräenemmistöllä ei voida sälyttää vastentahtoiselle jäsenmaalle miljardiluokan lisävelvoitteita. Maanantaina vauhditetaan talouskriisin ratkaisuja ja samalla asetetaan rajoja velka- ja takausvastuille.

Saksan liittokansleri Angela Merkel on nostanut esiin – ilmeisen tuskastuneena kuukaudesta toiseen jatkuneeseen kriisikierteeseen – Euroopan unionin kehittämistä selvästi liittovaltion suuntaan. Hän puhuu ylhäältä johdetusta talouspolitiikasta, EU:n tuomioistuimen nostamisesta jäsenmaiden budjettien vahtaajaksi ja Euroopan parlamentin rakentamisesta kaksikamariseksi ylimmän lainsäädäntövallan käyttäjäksi.

Kyseessä ovat perinteiset federalistien, liittovaltiokehityksen kannattajien teemat. Myös Saksan demarit ovat liputtaneet samansuuntaisten toimien puolesta. Saksan ääni painaa yli muiden Euroopan parlamentissa – se näyttää kummittelevan taustalla.

Minusta on syytä tehdä Suomen puolesta hyvissä ajoin selväksi, ettemme hyväksy liittovaltiota taikka suuria maita suosivaa Euroopan parlamentin pönkittämistä. EU:ssa on varmasti paljon kehittämistä, mutta se on valmisteltava ja päätettävä yhdessä ja tasavertaisesti – ei Merkelin ja Sarkozyn äkkirynnäköillä!

Johannes Koskinen

Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen yhteydessä on hehkutettu, että verkoissa elävä niin sanottu sosiaalinen media (muotifraasina pitää lausua SOME) on noussut ratkaisevaksi. Taisteluareenana eivät niinkään ole blogit tai keskustelupalstat, vaan enemmänkin perin typistetyn ilmauksen facebook-tykkäämiset ja peukut, usein runttaavan kärjistävät viestit ja twiittaukset.

Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston nettikampanjoiden vastaavat kisasivat viikkoja tykkääjien määristä ja pääsivät yli 50.000:n lukemiin. Tavoitteena on linkittää ehdokasta mainostavia lausumia, keskustelupalstojen kehuja ja yksinkertaisia peukutuksia mahdollisimman monen henkilön kaveriverkoston kautta. Jatkuvasti haaroittuvalla verkolla muutama sata aktiivia ulottuu jo satoihin tuhansiin äänestäjiin. Kamppailu koski korostetusti määrää, ei laatua.

Jos nämä mainospäivitykset innostavat ihmisiä perehtymään ehdokkaiden mielipiteisiin ja ansioihin, hyvä niin. Mutta jos kevyellä herjanheitolla vaikutetaan äänestyspäätöksiin pelkällä “musta tuntuu” –periaatteella, niin edessä on poliittisen keskustelun alennustila. Taidokkaasti rakennettu verkkokampanjointi voi myös sumuttaa ja harhauttaa.

Sama koskee tietysti ison rahan vaalimainontaa televisiossa ja lehtien palstoilla. Minua häiritsee vain sellaisen käsityksen saarnaaminen, että verkkojen kautta tehtävä vaalityö olisi jotenkin autuaampaa kansalaismediaa kuin perinteisemmät tavat tavoittaa äänestäjiä.

Edellisistä presidentinvaaleista muistan erityisesti Tarja Halosta mustanneet törkyviestikampanjat tekstiviesteinä ja sähköposteina. Sylttytehdas löytyi silloin oikealta. Eduskuntavaaleissa härskeintä parjausta ja loanheittoa harrastivat oikeistopopulistiset, hommafoorumit ym. maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuneet tahot. Ensimmäisen kerran eduskuntaan – lähinnä perussuomalaiseen ryhmään – nousi useita uusia edustajia melkeinpä pelkästään kiihkoilevien nettisivustojen meriiteillä.

Tulevaisuudenkuva ei vaikuta kovin lupaavalta. Onneksi näissä presidentinvaaleissa tarkoituksellinen mustamaalaamiskampanjointi on jäänyt ainakin toistaiseksi vähemmälle. Mielenkiintoa ehdokkaiden oikeisiin vahvuuksiin ja näkemyksiin on riittänyt, media on antanut suhteellisen tasapuolisesti aikaa ja mahdollisuuksia sanoman levittämiseen.

Sähköinen media tarjoaa helppoja tapoja hankkia oikeaa tietoa ehdokkaiden kannoista itse kunkin tärkeinä pitämiin kysymyksiin. On vaalikonetta, informatiivista sivustoa, tv- ja radiotenttiä ja tiivistä kampanjaseurantaa.

Minun neuvoni on: Luota enemmän tietoon ja omaan tuntemukseesi ehdokkaista, vähemmän toisten tykkäämisiin! Se on toimivampaa kansanvaltaa kuin some-hypetys.

Johannes Koskinen

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) virkamiesryhmän kuntajakokartan vuotaminen Suomen Kuvalehteen jostakin työvaiheesta tekee varmasti hallaa koko kuntauudistukselle. Suuressa osassa maata siinä kaavaillut kunnat olisivat liian suuria ja hajanaisia toimiakseen asukkaiden itsehallintoon perustuvina oikeina kuntina. 70 kuntaa olisi vähemmän kuin mitä meillä on perinteisen jaon mukaan seutukuntia tai talousalueita (noin 90).

Kuntauudistushanke lähti liian uhoavasti liikkeelle alkusyksystä ja tuntuu jatkavan kuoppaisella tiellä. Uskon, että kovin kaavamaisia ja runttaavia kuntakarttoja piirretään realistisemmiksi lähiviikkoina niin ministerin kuin koko hallituksenkin käsittelyssä. Kun useimmat hallituspuolueet – demarit kärjessä – ovat vannoneet, ettei pakkoliitoksia tule, pitää kuntauudistus valmistella sen mukaisesti.

Me tarvitsemme vahvempia peruskuntia, jotka pystyvät huolehtimaan peruspalveluista turvallisesti ja taloudellisesti tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Mutta kuntarakenteen pitää soveltua kunkin alueen oloihin eikä samaa mallia voi vängätä täysin erilaisiin aluerakenteisiin.

Ministeri Virkkunen esikuntineen lähtee maakuntakierrokselle helmi-maaliskuussa kuulemaan alueittain kunnanisien ja –äitien näkemyksiä. Ehkäpä sen jälkeen puhutaan 70:n sijasta 150-170 kunnasta, mihin nykyisistä 336 kunnasta voitaisiin vielä tällä vuosikymmenellä päätyä. Olennaista on katsoa tarkasti jokaisen seudun työpaikka- ja aluerakennetta, palveluiden järjestämistä järkevällä tavalla ja kuntalaisten itsehallintoa kunnioittaen.

Kokonaisen tai puolikkaan maakunnan kokoiset kunnat eivät pitkien etäisyyksien Suomessa ole toimivia, niissä ei kuntalaisten ääni vaikuta riittävästi omiin palveluihin. Tutkimusten mukaan 25-40.000 asukkaan kunnissa asukkaat saavat veroeuroilleen tehokkaimmin vastinetta. Yli sadantuhannen asukkaan jättikunnat rakentaisivat sisälleen uudet hallintohimmelit ja loitontaisivat kuntalaiset vaikuttamismahdollisuuksista.

Meillä Hämeessä löytyy aika luonteva kuntarakenne seutujaosta. Uusi Forssa voisi muodostua Lounais-Hämeen viidestä kunnasta, samoin Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi sopisivat uudeksi peruskunnaksi. Hyvinkään liittäminen samaan syssyyn saattaa ylittää kipurajan. Hämeenlinnan seudulla Hattula on kiinteämpi osa samaa kaupunkirakennetta kanta-Hämeenlinnan kanssa kuin Lammi, Hauho tai Kalvola konsanaan. Sen sijaan Janakkala kasvavana 17.000 asukkaan kuntana on varmaan elinkelpoinen jatkossakin.

Ensisijaista on valmistella kuntalaki, valtionosuus- ja verontasausjärjestelmät osaksi kuntauudistusta niin, että tiedetään millä ehdoilla kunnat voivat todella pitävillä perusteilla arvioida, onko edellytyksiä jatkaa nykyisillä kuntarajoilla vai onko haettava leveämpiä hartioita. Se tapa, millä Hämeenlinnan seudulla laskettiin kuntien tulevia selviytymismahdollisuuksia viisi vuotta sitten, on välttämätön muuallakin. Laskelmien pohjaksi on vain saatava tiedot tulevista talousratkaisuista.

Isoista kuntaliitoksista Hämeenlinnassa, Kouvolassa, Salossa jne. on saatu hyviä ja huonoja kokemuksia. Kunta- ja palvelurakenteen muutoksissa on vältettävä tehtyjä virheitä ja kiinnitettävä erityistä huomiota kuntademokratiaan sekä palveluiden tasavertaisuuteen ja turvallisuuteen. Keskittämisen ja kevytmielisen ulkoistamisen tai yhtiöittämisen syntejä on syytä kaihtaa.

Johannes Koskinen

Presidentinvaalissa näyttää kaikonneen perinteinen kansan viisaus siitä, että epävarmoina aikoina on turvattava varmaan ja luotettavaan vaihtoehtoon. Presidentin vallan viilaaminen ei ole vienyt ulkopolitiikan johtamista, ei puolustusvoimien ylipäällikön tehtäviä. Aiemmin Suomen kansa on osannut arvostaa kokemusta ja näkemystä valtion ja ulkopolitiikan johtotehtävistä tärkeää äänestyspäätöstä tehdessään. Nyt mediasirkus pyörii tykkäämisissä, enemmän mielikuvissa kuin osaamisessa.

Epätietoisten suuri osuus gallupeissa kertoo kuitenkin vakavasta pohdinnasta. Valistuneet äänestäjät pohtivat tosissaan, kenen käsiin valtion ylin johto on viisasta ojentaa kuudeksi vuodeksi.

Suomen tasavallan presidentiksi valituilla on poikkeuksetta ollut kokemusta pääministerin tai ulkoministerin tehtävistä tai vastaavista valtion ylimmän johdon vastuullisista tehtävistä. Poikkeuksena pidetyllä Martti Ahtisaarella oli takanaan paitsi ainutlaatuinen kansainvälinen ura YK-tehtävissä myös vuodet Suomen ulkopolitiikan korkeimpana virkamiehenä, ulkoministeriön valtiosihteerinä.

Kun näitä kriteereitä sovelletaan tässä vaalissa, haaviin jää kolme ehdokasta puntaroitavaksi. Paavo Lipponen toimi kahdeksan vuotta pääministerinä ja neljä vuotta eduskunnan puhemiehenä ynnä vuosikymmeniä työkseen kansainvälisen ja kotimaisen politiikan parissa. Paavo Väyrysellä on ulkoministerivuosia sekä päätoimisen poliitikon kokemusta vaikka muille jakaa. Sauli Niinistö ei ole ollut pää- eikä ulkoministerinä, mutta pääministerin sijaisena ja puhemiehenä kyllä. Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa kaikki kolme ovat istuneet vuosia ja harjoittaneet yhteistoimintaa presidentin kanssa ulkopolitiikan johtamisessa.

Jos tästä lähtisi rakentamaan pätevyysvertailua virkanimitysmuistion tapaan, tulokseksi tulisi varmaankin järjestys Lipponen, Väyrynen, Niinistö.

Presidentinvaalissa jokainen tekee omilla kriteereillään valintansa, emmekä voi mahtikäskyllä vaatia keskittymään olennaiseen. Mutta vaalitaistelun loppukirissä voimme keskittymällä itse valinnan avainkysymyksiin herättää uinuvaa kansaa.

Tulevan presidentin on hallittava varmasti ulko- ja turvallisuuspolitiikka, pystyttävä rakentavaan yhteistyöhön maan hallituksen ja eduskunnan kanssa, toimittava aktiivisesti kansainvälisellä kentällä vientiponnisteluista kriisinhallintaan, huolehdittava hyvistä naapuruussuhteista ja pohjoismaisen yhteistyön syventämisestä.

Vaikeina aikoina ei pidä ottaa huikentelevaisuuden riskiä vaan valita varmin Koiviston, Ahtisaaren, Halosen linjan jatkaja. Paavo Lipposeen päätyy järjellä ja tunteella – turvallisuuden tunteella.

Johannes Koskinen

Hämeenlinnalla on perinteitä jo parinkymmenen vuoden ajalta pyrkimyksestä nousta kuntademokratian kehittäjänä eturiviin. 1990-luvun Hämeenlinna-mallissa kiinnitettiin paljon huomiota selkeään, kuntalaisille avautuvaan hallintoon, avaintehtävien hyvin konkreettisiin palvelusitoumuksiin, asukaspalautteen hankkimiseen ja siihen vastaamiseen.

Uudessa laaja-alueisessa Hämeenlinnassa nämä tavoitteet ovat vielä kaksin verroin tärkeämpiä. On huolehdittava kaupungin eri osien ja palvelujen tasapuolisesta kehittämisestä. Ja on voitettava tilaaja-tuottaja-malliin liittyvä valta- ja vastuusuhteiden hämärtyminen. Kuntalaisten ääni ei saa kadota kasvaneisiin etäisyyksiin eikä hallintokoneiston rattaisiin.

Viime päiviltä huolestuttavana esimerkkinä on keskusteluttanut 15 kilometrin päähän Renkoon osoitetun päiväkotipaikan tapaus. Täytyy tietysti muistaa, että sadat vanhemmat ovat saaneet hyvää ja sujuvaa palvelua. Huono palaute yhdestäkin tapauksesta kiirii  kauas. Palvelujen kehittämisessä on virheet minimoitava ja asiakkaiden tasapuolinen kohtelu varmistettava.

Henkilöstön aktivoiminen joustavien ja laadukkaiden palvelujen rakentamisessa on keskeistä. Se on myös niitä kohtia, jotka alkuperäisestä Hämeenlinna-mallista ovat liiaksi unohtuneet. Kuntaorganisaatioiden yhdistämisen ja tiukan talouden paineet ovat puristaneet työntekijöitä – eikä luovuus kuki pakotettuna.

Hämeenlinnan kunnallisen demokratian kehittämishankkeessa on esillä kuntalaisten ääntä vahvistavia keinoja. Asiakaskyselyt, kunnollinen ja vaikuttava palautejärjestelmä, avoimempi päätöksenteon valmistelu, vaihtoehtojen tuominen kansalaiskeskusteluun, päätöksentekotasojen selkeyttäminen ja luottamushenkilöiden toimintaedellytysten parantaminen ovat kaikki vaativia mutta välttämättömiä tehtäviä toimivan kansanvallan toteuttamiseksi kaupungissamme.

Miksi toriparkkia tuputetaan?

Yhdenlaisena varoittavana esimerkkinä suhmuroivasta valmistelusta käy ajankohtainen toriparkki. Tällä kierroksella oli ensin hyvin kattavasti kirjoitettu valtuustoaloite koko kaupunkia koskevasta pysäköintistrategiasta – miten pysäköinti kytkettäisiin liikennesuunnitteluun ja ratkottaisiin pysäköintiongelmia niin keskustassa, lähiöissä kuin kauppakeskuksissakin.

Tähän aloitteeseen on asianmukaisesti valmisteltu vastaus yhdyskuntalautakunnassa alkusyksystä. Siinä esitettiin keskustan liikennesuunnitelmatyön ja siihen liittyvän pysäköintistrategian teettämistä kevääksi 2012. Esittelyosassa todettiin, että “järkevät pysäköintilaitosten sijaintipaikat ovat keskustan länsireunassa, Keinusaaressa ja aseman seudulla sekä Etelärannassa linja-autoaseman tuntumassa”.

Näin eteneminen olisi ollut tietysti luonnollista. Mutta kuinkas kävikään? Lokakuun lopussa 2010 – siis vuotta aiemmin – keskustan viisi kiinteistöyhtiötä oli tehnyt kaupungille ehdotuksen keskustapysäköinnin keskittämisestä torin alle Hämeenlinnan Pysäköinti Oy:n nimiin ja pääosin kaupungin kustannuksella ja riskillä.

Kaupunginhallituksessa tästä torinaluspysäköinnistä tulikin pääasia laajempaan pysäköintistrategiaan verrattuna, kun kaksi asiaa yhdistettiin yhdeksi. Kaiken järjen mukaan ensin pitäisi selvittää keskustan pysäköintipaikkojen lisäämisen vaihtoehdot, niiden kustannukset, hyödyt ja haitat – ja vasta sen jälkeen lähteä parasta vaihtoehtoa toeuttamaan.

Parempiakin vaihtoehtoja on

Kaupunginvaltuustossa lokakuussa tätä marssijärjestystä vielä painotettiin. Kaupunginhallituksen päätöskin oli muotoiltu niin, että keskustan liikennesuunnitelmatyön ja siihen sisältyvän pysäköintistrategian osana selvitetään toriparkkiin/torinaluspysäköintiin liittyvät lähtökohdat.

Sen jälkeen on uutisoitu, että osasen suunnitteluun satsattaisiin satojatuhansia euroja – ennen kuin pysäköinnin kokonaiskuvaa on hahmotettukaan!

Hämeenlinnassa torin ympärillä on kirkkoa, Raatihuonetta, vanhaa lääninhallitusta, mutta tehokasta liiketilaa vain yhdellä reunalla. Eri kaupungeissa toteutetuissa toriparkeissa ympäröivät kiinteistöt ovat ottaneet päävastuun rahoituksesta, Hämeenlinnassa riski jäisi kaupungille. Ei vaikuta hyväksyttävältä. 

Meillä rantatorin, linja-autoaseman alue on liikenteelliseltä sijainniltaan ja ympäristönsä kehittämismahdollisuuksilta varmasti luontevampi paikka isolle pysäköintilaitokselle muuhun rakentamiseen – erityisesti Etelärantaan – nivellettynä. Joka tapauksessa kysymys on kaikkien kaupunkilaisten ja kymmenien kiinteistöjen kannalta tärkeästä valinnasta.  

Toivotan hämäläisille hyvää, oikean kuntademokratian kehittämisen vuotta 2012!

Johannes Koskinen

Viisi vuotta sitten syksyllä 2006 juhlittiin Hämeen sosialidemokraattien sekä Viikko-Hämeen ja sen edeltäjien Hämeen Voiman ja Hämeen Kansan yhteisiä satavuotisjuhlia. Kirjoitin silloin, että kunniakkaan perinteen varassa on hyvä jatkaa tarmokasta työtä satavuotiaan työväenlehtemme ja sosialidemokraattisen liikkeemme uudelle vuosisadalle. Esikunnassa päätettiin toisin. Painokoneet pysähtyvät.

Mistä se johtuu? Sosialidemokraattisten viikkolehtien julkaiseminen alueellisina kakkoslehtinä on ollut mahdollista vain parlamentaarisen viestintätuen turvin. Kun SDP:n puoluehallitus puoluesihteerin esityksestä päätti – kevään vaalitappion osaltaan pienennettyä pottia – keskittää tukea Uutispäivä Demarille sekä verkkoviestinnän kehittämiseen, piirilehtiä piti samalla lopettaa.

Ei siinä järkipuhe tehonnut. Sos.dem. lehtiä lahdattiin alueilta, joilla tilauskanta samoin kuin puolueen kannatus oli kestänyt vahvana ainakin tänne saakka. Tukieuroja lisätään Demarille, jonka tilaus- ja lukijamäärät ovat puolittuneet reilussa vuosikymmenessä. Piirilehdet ovat tavoittaneet kymmenkertaisen lukijajoukon – eivätkä pelkästään puolueuskollisimpia.

Puoluehallituksesta oli varmistettu enemmistö jättämällä vielä joitakin piirilehtiä henkiin. Puolueen ylin johto, puheenjohtajat tulevat kaikki piireistä, joiden demarilehdet ovat kaatuneet jo aiemmassa aallossa.

Yksi syypää löytyy viime vaalikauden porvarihallituksesta. Parlamentaarinen viestintätuki irrotettiin kokonaan alkuperäisestä lehdistötuen ideasta, jossa haluttiin tukea tiedonvälityksen monipuolisuutta ns. kakkoslehtiä tekohengittämällä. Aiemmin piti julkaista lehtiä, jotta saisi tukea. Nyt viestintätuki jaetaan matemaattisesti suoraan eduskuntapaikkojen suhteessa ja sen voi vapaasti käyttää viestintään.

Niinpä kokoomus, vihreät, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit panevat eurot joka jäsenelle kerran viikossa leviävään lehteen sekä verkkomarkkinointiin. Se on olennaisesti halvempaa kuin viisipäiväisen sanomalehden painaminen ja levittäminen osaan maasta, osalle jäsenistöstä. Säästäväinen puolue voi kasata viestintätukea vaikkapa vaalivuosien tehomainontaan.

Meidän osaltamme vahinkoja on paikattava uudistamalla Uutispäivä Demarin roolia ja tiivistämällä sen Häme-uutisointia, rakentamalla omaa tehostettua verkkoviestintää, pitämällä aktiivisemmin yhteyttä joka kotiin seudullisilla ja paikallisilla demarijulkaisuilla ynnä ykköslehtien palstoilla.

Viisi vuotta sitten laskin kirjoittaneeni Hämeen Kansaan ja Viikko-Hämeeseen vuodesta 1978 alkaen yhteensä kolmisensataa juttua tai kolumnia. Nyt laskuri päättyy 360:n tienoille. Se on asteina täysi ympyrä. Tai päivän epistolat kokonaiselle vuodelle.

Lämpimät kiitokset lukijoille ja lehden tekijöille yhteisistä viikoista ja vuosista! Tavataan uusilla palstoilla.

Joulurauhaa ja onnea vuodelle 2012 toivottaen

Johannes Koskinen

Kaudelle 2011-15 uusiutunut vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta on aloittanut työnsä kenttää kartoittamalla. Marraskuisessa seminaarissa neljän alueellisen neuvottelukunnan, merivoimien ja ilmavoimien neuvottelukunnat esittelivät toimintojaan ja rooliaan – sellaisena miksi se ensimmäisinä toimintavuosina on muokkautunut.

Keskustelussa sikisi hyviä ideoita olennaiseen keskittymisestä, paremman vuorovaikutuksen tarpeesta järjestökentän kanssa ja ulospäin suuntautumisen, vahvemman markkinoinninkin tarpeesta.

Yhteinen huoli painoi ukkoutumisesta ja akkautumisesta. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön aktiivisuus on nyt selvästi kasautunut ikäluokkiin, joiden omat isät ja äidit ovat siirtäneet lapsiinsa sota-aikojen kokemuksista kumpuavaa isänmaallista velvollisuudentuntoa. Aivan samassa mitassa tai samalla tavalla viestikapula ei automaattisesti vaihdu seuraavan sukupolven käsiin.

Tarvitaan toimintamuotoja, jotka kolmi- ja nelikymppisetkin tuntevat omikseen. Tarttumapintaa reserviläis- ja muuhun maanpuolustustoimintaan pitää avartaa ja monipuolistaa. Esimerkkeinä vaikkapa verkkohyökkäyksiin varautuminen, vapaaehtoistyö pelastustoimissa tai modernin yhteydenpidon organisoiminen netin kautta.

Vapaaehtoiskentän suhteellinen merkitys kasvaa puolustusvoimauudistuksen säästöjen myötä. Siihen nähden maanpuolustuskoulutusyhdistyksen valtion tuen leikkaaminen tuntuu takaperoiselta. Yhdistyksen puheenjohtaja Harri Kainulainen on esittänyt kyllä selkeästi, miten paljon halvemmalla kertausharjoituksiin verrattuna vastaavaa koulutusta on pystytty pyörittämään. Oikea määrärahataso löytynee yrityksen ja erehdyksen menetelmällä, kun uudistuksen linjat selkeytyvät.

Sama koskee maanpuolustusjärjestöjen tukea. Maanpuolustuksen Tuki ry:n puheenjohtaja Jukka Härmälä varoitteli elinkeinoelämän lahjoitusten tyrehtymisestä entisestään. Yliopistojen keräyskampanjat ovat purreet eikä entisiä summia kerry enää vakiintuneiltakaan lahjoittajilta. Valtionapujen kasvusta ei juuri nyt ole toiveita.

Puolustusministeri Stefan Wallin on vaatinut uudistuksia myös maanpuolustuksen vapaaehtoiskenttään. Pienentyvän reservin entisestä mallista eriytyneemmät ja kohdennetummat tehtävät muuttavat ennen kaikkea reserviläisjärjestöjen käytännön toimenkuvia mutta myös muuta vapaaehtoisen maanpuolustustyön sisältöä. Minusta on hyväksi ottaa järjestöt itse mukaan jo suunnitteluvaiheessa muokkaamaan mielekästä työnjakoa niin paikallisjoukkojen koulutukseen kuin muuhunkin puolustusvoimien virkatehtävien ja vapaaehtoistoimintojen rajapintaan.

Vuoden 2012 alkupuolella on koottava yhteisiä linjoja vapaaehtoisen maanpuolustuksen uudistuvasta roolista puolustusvoimien rakenteen vaiheittain muuttuessa. Kysymys ei ole sanelusta vaan yhteistyöstä.

Koko puoluekenttä saatiin edes jollakin tavalla mukaan turvallisuuspolitiikan ja puolustusvoimien uudistamiseen  parlamentaarisen kontaktiryhmän kautta. Maanpuolustusjärjestöjen on syytä hankkiutua myös lähikontaktiin uudistuksen toimeenpanossa.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunta toimii osaltaan vuorovaikutuksen väylänä. Yhtenäisemmällä ja yksituumaisemmalla linjanvedolla reserviläisjärjestöjen vaikuttamistyö varmasti vankistuu.

Toivotan koko neuvottelukunnan puolesta aktiivista ja menestyksellistä toimintavuotta 2012!

Johannes Koskinen, kansanedustaja (sd.), Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan puheenjohtaja

SDP:n keskeinen vaalitavoite oli oikeudenmukaisuuden lisääminen ja eriarvoistumisen vähentäminen yhteiskunnassamme. Se näkyy nyt punaisena lankana ensi vuoden uudistuspolitiikassa ja talousarviopäätöksissä.

Vaikka kansainvälinen rahoituskriisi jatkuu ja taloudellinen perusta horjuu, hallitus teki historiallisen parannuksen työttömyysturvan peruspäivärahaan ja työmarkkinatukeen heti ensi vuoden alusta. Yhdessä vuodenvaihteen indeksikorotuksen kanssa korotus on 120 euroa kuukaudessa.

Asumistuen tulorajoja nostetaan työttömyyspäivärahan korotusta vastaavasti. Näin työttömän asumistuki ei vähene, vaan hän saa aidosti peruspäivärahan korotuksen hyväkseen.

Tavoitteena on korottaa nimenomaan ensisijaisia etuuksia, jotta myös ihmisten pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta vähenisi ja voitaisiin vahvistaa työttömien aktivointia ja sosiaalityön tekemistä kunnissa.

Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi korotettiin myös toimeentulotuen tasoa. Toimeentulotuen perusosan nosto 6 prosentilla ja yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosan korotus 10 prosentilla parantaa myös viimesijaisen sosiaaliturvan varassa olevien ihmisten taloudellista tilannetta, mikä on hallitukselta tärkeä arvovalinta tässä ajassa.                                         

SDP:n uutteran työllisyyslinjan tuloksena nuoret ja pitkäaikaistyöttömät on nostettu työvoimapolitiikan kärjeksi. Nuorten työttömyyteen puututaan takaamalla jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Tämä nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan vuonna 2013. Nuorten yhteiskuntatakuu on sijoitus tulevaisuuteen: Suomella ei ole inhimillisesti varaa nuorten syrjäytymiseen.

Pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi aloitetaan kokeilu, johon kunnat voivat halutessaan osallistua. Valtio osoittaa tehtävään vaadittavat resurssit.  Tarkoituksena on lisätä paikallisen elinkeinoelämän ja työnantajien kontakteja ja aktiivisuutta pitkäaikaistyöttömien kestävässä työllistämisessä.

*       *       *

Edellisen vaalikauden velkaantumisperintö sekä Euroalueen riskialttiit takausjärjestelyt saattavat vaarantaa valtiontalouden kestävyyttä samalla, kun valtiolla on tarve tukea riittävää kasvua ja mahdollisimman hyvää työllisyyskehitystä ja hyvinvointipalveluiden tuottamista. Kansallisen edun mukaista on määrätietoisesti rajata riskit niin, että Suomen veronmaksajat eivät joudu pankkien ja velkaisten maiden takausten maksumiehiksi.

Suomen vakaan ja ennustettavan talouskehityksen kannalta oli ratkaisevaa, että valtiovallan ja työmarkkinaosapuolten kesken sovittu raamisopimus muodostui kattavaksi. Keskeisesti työministeri Ihalaisen sitkeällä työllä avitetulla ratkaisulla tuetaan sopimusyhteiskuntaa ja lisätään sitä kansallista eheyttä ja luottamuksen ilmapiiriä, jolla pärjäämme vakavan talouskriisin yli.

Valoisampien näkymien rakentamiseksi on vahvistettava kestävää talouskasvua, työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tarvitaan rohkeutta, tulevaisuuden uskoa ja työtä, jolla monipuolistetaan ja laajennetaan uusia kasvualueita teollisuudessa, palveluissa ja luovilla aloilla. Turvaamalla koulutus- ja tutkimuspanostukset energia- ja ekologia-aloilla sekä mm. kehittyvät liikenneyhteydet Venäjän kasvaville alueille luodaan pohjaa uusille työpaikoille.

Tuloja ja menoja tullaan arvioimaan uudelleen hallitusohjelman mukaisesti maaliskuun kehysriihessä. Vaikeissa oloissa on varmistettava valtiontalouden vastuullinen, pitkäjännitteinen ja taloudellista vakautta sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävä hoito.  On vältettävä paniikkijarrutusta. Keskeistä on arvioida toimenpiteiden vaikuttavuus talouden, tulonjaon, alueiden ja työllisyyden näkökulmasta.

Kansallinen selviytyminen edellyttää köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista taistelua. Suomessa elää yli puoli miljoonaa ihmistä köyhyysrajan alapuolella ja lapsiköyhyys koskettaa yli 140 000 lasta. Viime vuonna sijoitettiin kiireellisesti huostaan 3423 lasta, vuodessa viidennes enemmän. Joulun sanomaa välittämisestä ja huolenpidosta on tehtävä todeksi joka päivä.

Toivotan rauhallista joulunaikaa sekä oikeudenmukaisempaa ja solidaarisempaa vuotta 2012!

Johannes Koskinen